Joy.

Mietin et pitäiskö kirjottaa englanniks ni vois panna kunnon blogisetit pystyyn kansainväliselle sivustolle. Tumblr kävi mielessä. Mulla on nyt sellanen kutina, että tää on hyvä harjotusrundi kirjottamisharrasukselle, tavallaan. Tarviin tätä omien ajatusteni jauhamiseen tällä hetkellä, mutta tosiasia on, että tykkään vähän kirjottamisesta...

Olis tavallaan aika siistiä mahdollisesti myöhemmin alkaa todella pitämään blogia. Ja tietysti siis tulla suosituks kirjottajaks ja niittää mainetta ympäri internetiä. Suomenkielellä juttu luistaa paremmin ja taidan kyllä pitäytyä siinä sitkeesti.

Mitä vähemmän harkitsen sanojani, sitä enemmän mua kuumottaa se, että joku tuttu lukee täältä.

´Mutta joopa. Kyllä tää tästä. Pidän asetuksen silti julkisena, koska sit totun siihen ajatukseen et kuka tahansa voi käydä lukemassa mun tekstiä. Se on tärkeetä tottuu siihen ajatukseen, etten niuhota sanavalintojen kanssa. Jos hion tekstiä ja mietin et näyttääkö hyvältä, ite ajatus katoaa kumminki. Ei niin, ettäkö ajatusta olis hurjasti luvassakaan, mut kaiken varalta.

Tää vaatii totuttelua. Näin aluks annan tavaraa vaan tulla. Ei oikolukemista tai todellakaan luonnostelua, ehei. Ei siis mitään harkintaa, pelkkää tekstiä siitä mitä nyt tulee sillä siunaamalla mieleen. Kunhan pääsen jotenki tästä uutuudenjännästää ylitse, ni luulen, et alan ihan oikeesti jopa miettimään sisällölle sielua.

Ei siihen kauaa kulu, ei hätää. Ainaki toivon niin.