Joy.

Mietin et pitäiskö kirjottaa englanniks ni vois panna kunnon blogisetit pystyyn kansainväliselle sivustolle. Tumblr kävi mielessä. Mulla on nyt sellanen kutina, että tää on hyvä harjotusrundi kirjottamisharrasukselle, tavallaan. Tarviin tätä omien ajatusteni jauhamiseen tällä hetkellä, mutta tosiasia on, että tykkään vähän kirjottamisesta...

Olis tavallaan aika siistiä mahdollisesti myöhemmin alkaa todella pitämään blogia. Ja tietysti siis tulla suosituks kirjottajaks ja niittää mainetta ympäri internetiä. Suomenkielellä juttu luistaa paremmin ja taidan kyllä pitäytyä siinä sitkeesti.

Mitä vähemmän harkitsen sanojani, sitä enemmän mua kuumottaa se, että joku tuttu lukee täältä.

´Mutta joopa. Kyllä tää tästä. Pidän asetuksen silti julkisena, koska sit totun siihen ajatukseen et kuka tahansa voi käydä lukemassa mun tekstiä. Se on tärkeetä tottuu siihen ajatukseen, etten niuhota sanavalintojen kanssa. Jos hion tekstiä ja mietin et näyttääkö hyvältä, ite ajatus katoaa kumminki. Ei niin, ettäkö ajatusta olis hurjasti luvassakaan, mut kaiken varalta.

Tää vaatii totuttelua. Näin aluks annan tavaraa vaan tulla. Ei oikolukemista tai todellakaan luonnostelua, ehei. Ei siis mitään harkintaa, pelkkää tekstiä siitä mitä nyt tulee sillä siunaamalla mieleen. Kunhan pääsen jotenki tästä uutuudenjännästää ylitse, ni luulen, et alan ihan oikeesti jopa miettimään sisällölle sielua.

Ei siihen kauaa kulu, ei hätää. Ainaki toivon niin.

Joo-o

Ei vittu, kirjotin just aivan todella tyylikästä tavaraa ja sellasin sanankääntein et vanha kunnon päiväkirja aivan varmasti vihertyy kateudesta. Toki painoin vahingossa backspacea ja luonnos ei kaiketi tallennu tässä jumalattomassa sivustossa. Varmaankin olis pitäny käyttää Bloggeria.

Kaikin muin puolin hyvä, ettei se tallentunu, paitsi, et olis ollu kiva tsekata myöhemmin sitä soopaa. Se oli kertakaikkisen lyyristä kamaa, mä sanon. Kirjakieltä ja hienoja sanoja. Sivistystä! Vähän harmittaa, mut hyvä asia on se et pääsin oikeeseen tunnelmaan. Koska tähän ei ollu ratkotus ryhtyä kirjailijan mielin. Kuitenkin, koska salaa toivon, et joku joskus lukasee tätä, tekee mieli ihan vähän selitellä.

Olinpaikkani on tällä hetkellä liian altis kirje- (päiväkirja-)salaisuuden kriminalisoinnille. Toisin sanoen vietän kesän kotona. Ratkaisuni on siis piilottaa ajatuksenvirtani kaikille julki. Oi Internet, sinä mahtava. Niin mahtava, että iso alkukirjain, outoa.

Luvassa mahdollisesti alle kymmeneen päivitykseen tyrehtyvä "blogi". Kirjoitan omaksi mielihyväkseni. En aio yrittää olla järkevä, kieliopillisesti täysin korrekti, tai muutenkaan korrekti. Haluan kirjoittaa kaikesta siitä, mikä saa pääni pyörälle ja vaatii selvennystä. Kirjoittaminen ei välttämättä selvitä sitä, mutta what ever never mind. Yritän olla ajattelematta liikaa mielikuvituslukijoitani, koska muuten koko hankkeen idea horjuu.